5.5.2017

Tekijä Vaihtoviikon takana/ Anni Lonka

Eräänä talvi-iltana sain tuttavaltani Annilta puhelun, jossa esitetystä tarjouksesta en voinut kieltäytyä. Anni ja Saana olivat päässeet idealla Suomen sisäisestä vaihto-ohjelmasta Vuosisadan rakentajat -kilpailun finaaliin, ja he pyysivät minua mukaan projektiin kasvatus- ja opetusalan asiantuntijaksi.

Ajatus Vaihtoviikosta sai minut innostumaan heti — juuri tällaista uutta ajattelua kouluissa tarvitaan!

Miksi lähdin mukaan projektiin?

Vaihtoviikon kehittämistyössä minua motivoi erityisesti sen vaikuttavuus lasten ja nuorten elämään. Vaihtoviikko vastaa niihin epäkohtiin, joihin opettajana ja kasvattajana toivon muutosta ja kehitystä. Vaihtokokemus voi olla lapselle elämää mullistava kokemus, joka kantaa vielä pitkään Vaihtoviikon jälkeenkin.

Uskon, että Vaihtoviikko tarjoaa uusia mahdollisuuksia paitsi lapsille itselleen myös laajemmin opetuksen ja koulujen tasolla. On mahtavaa päästä käyttämään koulutukseni ja työkokemukseni kautta kartuttamaani osaamista uudella ja innovatiivisella tavalla.

Huolestuttava eriarvoistumiskehitys
Innostukseni Vaihtoviikko-ohjelmaan ja sen tarpeellisuuteen pohjaavat pitkälti omiin kokemuksiini opettajana ja kasvatustieteen tutkimuksen parissa. Opettajan työ tarjoaa aitiopaikan yhteiskunnan rakenteen ja sen käytännön vaikutusten havainnointiin.

Koulut ja luokat saattavat poiketa paljonkin toisistaan vaikkapa pienessä kyläkoulussa maaseudulla tai suuressa yhtenäiskoulussa suurkaupungin sykkeessä. Alueellisia eroja on niin koulujen ja kuntien resursseissa sekä koulujen kulttuureissa ja toimintatavoissa.

Myös perheiden välillä on hyvin suuria eroja. Perheen sosioekonominen asema vaikuttaa valitettavan paljon siihen, millaisia mahdollisuuksia lapsilla on esimerkiksi harrastaa, matkustaa ja saada uusia kokemuksia. Siinä, missä toinen lapsi on jo tottunut maailmanmatkaaja, toinen ei ehkä ikinä ole matkustanut junalla tai ylipäänsä käynyt naapurikuntaa pidemmällä.

Suomi yhteiskuntana ja maamme koulujärjestelmä eivät enää ole niin tasa-arvoisia ja tasapuolisia kuin aiemmin. Eriarvoistumiskehitys on huolestuttava ilmiö niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.

Mahdollisuus niin opettajille kuin oppilaillekin
Mielestäni Vaihtoviikko vastaa hyvin eriarvoistumiskehityksen haasteisiin. Vaihtoviikko tarjoaa lapsille ja nuorille tilaisuuksia uusiin, omaa maailmankatsomusta avaaviin kokemuksiin lähtökohdista ja taustasta riippumatta.

Tunne- ja ryhmätyötaitojen sekä empatiakyvyn harjoitteleminen saavat Vaihtoviikon aikana aivan uudenlaisia lähtökohtia. Vaihtoviikon aikana pureudutaan esimerkiksi kysymyksiin siitä, millaista on tulla uuteen ryhmään tai ympäristöön ja miten suhtaudumme toisiin ja erilaisuuteen.

Uskonkin, että Vaihtoviikko tarjoaa mahdollisuuksia saada elämyksiä ja oppimiskokemuksia, jotka muuten luultavasti jäisivät kokematta.  Asioihin ei saada muutosta tyytymällä vanhoihin, totuttuihin toimintatapoihin.

Tarvitsemme uusia tapoja toimia ja ajatella — ja juuri siitä Vaihtoviikossa on kyse!


Kirjoittaja on erityisluokanopettaja, joka rakastaa valoisia kesäiltoja,
hyviä keskusteluja ja huonoja vitsejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti